Hankkeen valmennuksista kerättiin osallistujilta palautetta sekä verkkokyselyn että haastattelujen avulla. Palaute oli yleisesti ottaen positiivista ja osallistujat kokivat valmennuksen selkeyttäneen omia tulevaisuudensuunnitelmiaan ja parantaneen omia taitoja mm. työnhaussa ja oman osaamisen esiin tuomisessa. Hieman yllättävä palaute valmennuksesta oli, että osallistujat olisivat halunneet valmennuskertojen olevan pidempiä ja myös valmennuskertojen määrää toivottiin lisättäväksi. Suunnitteluvaiheessa valmennukset oli pyritty pitämään maksimissaan kahden tunnin mittaisina, jottei valmennuksesta olisi tullut liian raskasta.
Hyvinä asioina valmennuksesta mainittiin muun muassa se, että kaikki osallistujat olivat miehiä, yhteydenpito valmennettavien kanssa oli onnistunutta ja säännöllistä, valmennus ei ollut pakollista ja asiakas sai päättää, missä yksilöohjaus toteutettiin.
Valmennuksen kehittämiskohteiksi osallistujat mainitsivat ajallisen keston lisäksi muun muassa keskusteluun perustuvan toiminnan lisäämisen entisestään. Valmennuksessa käytettiin jonkin verran esimerkiksi tablettitietokoneita erilaisten tehtävien tekemiseen. Osa osallistujista oli sitä mieltä, että kaikki tehtävät olisi voinut tehdä keskustelemalla. Osaamisen kartoitusta ja siihen liittyvää henkilökohtaista ohjausta toivottiin lisää. Sen sijaan työhaastatteluun valmistautumista olisi voinut vähentää. Ilmeisesti osallistujat kokivat hallitsevansa työnhakukäytännöt ja olivat mahdollisesti saaneet tähän liittyvää valmennusta jo joltain muulta taholta.
Ryhmäkeskusteluja pidettiin onnistuneina. Osallistujat kokivat keskustelujen aiheet (esim. työnhaku, työmarkkinat) hyviksi ja keskusteluja saatiin hyvin aikaiseksi. Turhiksi koettuja aiheita ei ollut. Keskustelut koettiin onnistuneiksi, kos ka osallistujien mielestä aiheisiin oli kohtalaisen helppo tarttua ja osallistujilla oli erilaisia kantoja asioihin.
Yksilöohjausta pidettiin hyvänä ja tarpeellisena. Toisaalta myös yksilöohjausta toivottiin olevan enemmän. Erityisesti alkuhaastattelua pidettiin tärkeänä. Alkuhaastattelussa toivottiin otettavaksi esiin enemmän henkilökohtaisia asioita.
Valmennusprosessi oli pitkälti ennalta suunniteltu, joten ryhmäläisten osallistuminen prosessin suunnitteluun ja valmennuksen sisällön määrittelyyn jäi varsin vähäiseksi. Tämä ei kuitenkaan ollut pelkästään huono asia. Valmennuksen sisältöä pidettiin mielekkäänä ja hyödyllisenä. Osallistujien tarpeet tulivat esiin alkukartoituksessa, jonka tulokset huomioitiin valmennusprosessissa.
Mentorointia pidettiin hyvänä toimintamuotona. Toisaalta osallistujat kokivat, ettei mentorointi tuonut kovin paljoa uutta, konkreettisesti asioita eteenpäin vievää sisältöä valmennukseen. Jatkossa mentoroinnin roolia valmennuksessa täytyy täsmentää. Nyt jäi osittain auki kysymys, mikä on mentorin rooli.
Ensimmäiset valmennukset järjestettiin alkuvuodesta 2017. Kokemukset ja palaute valmennuksesta olivat positiivisia. Ensimmäiseen valmennukseen osallistui seitsemän nuorta miestä. Näistä yksi työllistyi valmennuksen myötä, ja kaksi osallistujaa suunnitteli hakeutumista opiskelemaan sote-alalle.
Hankkeessa toteutetusta valmennuksesta kerättiin osallistujapalautetta verkkokyselyn ja haastattelujen avulla. Verkkokyselyssä valmennukseen osallistuneilta kysyttiin mielipidettä valmennuksen mielekkyydestä teemoittain. Teemat käsittelivät valmennusta yleisesti, valmennusryhmän toimivuutta, yksilöohjausta ja mentorointia sekä valmennuksessa tarjottua tietoa naisvaltaisista (sote) aloista mahdollisena suuntautumisvaihtoehtona.
Palaute oli positiivista ja valmennus koettiin hyödylliseksi. Osallistujat kokivat, että valmennus oli selkeyttänyt heidän ura- ja koulutuspolkujaan. Valmennukseen liittyviä ryhmäkeskusteluja sekä yksilöohjausta pidettiin hyödyllisinä.
Kannustaminen sote-alalle
Hankkeen tavoite sukupuolenmukaisen eriytymisen vähentämisestä ja miesten kannustamisesta naisvaltaisille sote-aloille ei herättänyt osallistujissa suurta kiinnostusta. Osallistujista yksi kiinnostui valmennuksen myötä hakemaan opiskelemaan sote-alalle. Muuten osallistujat olivat sitä mieltä, että valmennus ei tarjonnut heille sellaista tietoa naisenemmistöisistä aloista tai sote-alasta, jotta he olisivat olleet valmennuksen jälkeen aikaisempaa kiinnostuneempia hakeutumaan näille aloille.
Hankkeessa on tuotettu valmennuksissa käytettäväksi ja verkkomateriaaliksi viisi videota, joissa jokaisessa yksi naisenemmistöisellä alalla työskentelevä mies kertoo hakeutumisestaan alalle ja omasta työstään. Näitä videoita valmennukseen osallistuneet nuoret pitivät erinomaisena tapana kertoa poikkeuksellisista uravalinnoista ja miehistä epätyypillisillä ammattialoilla. Videoita on tarkoitus käyttää jatkossa valmennuksissa ja ne tullaan liittämään hankkeen tuottamaan verkkomateriaaliin.
Hankkeessa tuotettuja videoita pidettiin mielenkiintoisina. Osallistujat kuitenkin pitivät parempana, että valmennuksessa olisi ollut paikan päällä sosiaalialan opiskelija tai sosiaalialalla työskentelevä henkilö kertomassa alasta. Näin olisi saatu suora kontakti ja olisi voitu esittää heti mieleen tulevia kysymyksiä.
Nuorten palaute
Hankkeen kohderyhmän nuorilla saattoi olla monenlaisia vaikeuksia opiskelutai työpaikan löytämisessä. Toiset eivät tienneet, mitä haluaisivat tehdä ja osalla saattoi olla koulutus johonkin ammattiin, mutta syystä tai toisesta työpaikkaa ei ollut löytynyt. Osalla saattoi olla jopa työkykyyn vaikuttavia fyysisiä rajoitteita. Yhteistä osallistujille oli kuitenkin se, että he olivat motivoituneita löytämään elämälleen uutta suuntaa ja hakeutumaan opiskelemaan tai töihin.
Lyhyen valmennuksen puitteissa ei voitu taata, että osallistuja olisi varmasti saanut valmennuksen aikana tai heti sen jälkeen itselleen sopivan työtai opiskelupaikan. Valmennuksen tuloksellisuus näkyi pikemminkin siinä, että ryhmään osallistuvat nuoret kokivat valmiuksiensa ja itsetuntemuksensa parantuneen ja rohkaistuivat hakeutumaan aktiivisesti kohti tavoitteitaan.
Silti myös välittömiä onnistumisia saattoi tapahtua. Yksi ensimmäiseen valmennukseen osallistuneista nuorista miehistä joutui valmennuksen kestäessä yllättävän positiivisen ongelman eteen. Hän tuli valituksi samaan aikaan kahteen eri työpaikkaan, eikä oikein tiennyt mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä.
Työpaikan saanut nuori mies koki hyötyneensä valmennuksesta ja että valmennus oli vaikuttanut hänen työnsaantiinsa. Hän piti hyvänä sitä, että valmennuksessa oli sekä ryhmäettä yksilövalmennusta. Omalla kohdallaan hän koki yksilövalmennuksen erityisen hyödylliseksi, koska siinä oli voitu keskittyä juuri hänen tilanteeseensa ja hänen työpaikan saantiinsa. Ryhmävalmennusta hän piti hyvänä, koska siinä sai vertaistukea muilta ryhmäläisiltä.
Tämä työpaikan löytänyt nuori tiedosti itse tarvitsevansa apua työnhaussa ja sen miettimisessä, minkälainen työ hänelle sopisi. Hän oli ollut työvoiman palvelukeskuksen asiakkaana, mutta asiakkuus oli loppunut, eikä hän enää saanut sitä kautta työvalmennusta. Tämän vuoksi hänen kohdallaan ryhmävalmennus osui täsmälleen oikeaan kohtaan.
Sitä tämä nuori mies ei tiennyt, olisiko hän ilman valmennusta hakenut työpaikkaa. Hän oli edelleen jo jonkin aikaa töissä oltuaan ihmeissään siitä, miten hänen työnhaussaan lopulta kävi.
Keskeisimpänä apuna valmennuksesta hän mainitsi vertaistuen. Tämän lisäksi hän totesi valmennuksesta seuraavaa:
”Sain vertaistukea. Sain myös tavata uusia työttömiä ja mukavia ryhmän vetäjiä. Sain apua työn hakuun ja työjuttuun yleensäkin vinkkejä. Valmennusta olisi saanut olla enemmän ja yksilötapaamisia olisi voinut olla myös enemmän.”
Tarjottavien tukitoimien ei siis tarvitse olla valtavan suuria ja laajamittaisia. Keskeistä on, että toimenpiteet ovat oikea-aikaisia ja tavoitteet kohdallaan.
Kirjoittaja: Haapanen Ari, VTM, projektipäällikkö, Diakonia-ammattikorkeakoulu. Toiminut hankkeen projektipäällikkönä osallistuen hankkeen valmennusmallin kehittämiseen ja valmennusryhmien käytännön vetämiseen. Aiemmin työskennellyt mm. yritysten yhteiskuntavastuun ja työelämän monimuotoisuuden tutkijana sekä uravalmentajana.
